THE END OF SAFARI.

SO THIS IS HOW IT FEELS LIKE, TO BE IN THE RIGHT PLACE THE RIGHT TIME.

Long time no see... English this time so take it or break it. I feel extremely guilty for not writing, mostly because of the fact that I'm living my last days in Australia, less than 50 days left.... and yet I haven't recorded these last and most important memories anywhere. I can't believe how little time I have left... And I can't believe that I made it through. Before coming to Australia I thought that a year would be a long time, but now that it's almost over I can see how time flies. 

Looking back I realise how exciting, amazing and exhausting but so rewarding my year has been. I've been lost and lonely, tossed around and confused, like I didn't belong anywhere. I have found my place and created a whole new life, found my home and after all that I have also been loved and cared for. As much as I have loved and enjoyed this year, after all I've learnt during this time, I don't think I'd be able to do it again. An exchange student year is an experience that everyone should try (and they say if every person on this planet would experience it, there would be no wars) but for me one time is enough. Not that it would stop my eager to travel and live abroad though. World is my home but we will always know where we come from.

I was talking to my (half Japanese) friend the other day and he said the way I act is really different and Finnish in a way. I still don't quite know what that means, to act Finnish, and I guess I never will. I'm proud of that though, it's part of who I am and I'll fight for it. 

It's a funny feeling I have now. My flight has been booked and the returning back home is closer than I can imagine. I feel so excited, that I could almost jump on the plane right now right here. But on the other hand, I don't think I'll ever be ready to leave. I could give everything I have to be able to hug my parents, my siblings, my friends and my relatives right here right now, but at the same time I could give the same to stay next to my family, friends and all the people I love here. In a way I can't wait to get back to normal, but I can't imagine letting go of what I have now. 

I will miss Australia more than I can even think of. I will miss going to karaoke like last weekend with my loved ones. How we were so shy to sing at first, but after a while we just couldn't stop singing at all. 

I will miss Australian parties and events. How they're always so organised and so much more fun than parties in Finland. (You don't need alcohol to have an amazing time with your friends.) I will miss dinners and charities, and how everyone can truly be excited about theme parties (like the onesie party I'm having). How people in Australia like to act instead of thinking.

I will miss long drives to the next town. I could spend hours just going to the city nearest to Cairns. And I could spend less than an hour to go on a holiday, to a paradise, just for fun.

I will miss the weather. How unpredictable it is. Right now it should be bright, warm and sunny like it always is in the winter, but instead the rain is bucketing down like never before. I feel cold when I should feel warm. We wear jackets when we should wear bikinis.

I will miss happy people. How everyone is always so nice to each other, no matter what happens. Yesterday morning I got a phone call but I missed it. When I called back to see who it was, it was a stranger that had accidentally typed the wrong number. We had the nicest chat I've ever had from a wrong number. And he even wished me a good day at the end. 

But for now I decided to feel grateful that I am in the right place the right time.

xoxo Sara

(Third part of safari coming soon I promise!)

SAFARI PHOTOS PART TWO.

! KOALA !

...STAYS IN SAFARI

DAY 7 ULURU TO COOPER PEDY

Herattiin aikasin aamulla ja pakattiin teltat ennen aamupalaa. Se olikin sitten (toisiks) vika yo teltoissa! Mun kohdalla ma pakkasin lopulta kaks telttaa (koska se meian teltta romahti...) ja oikein ihanaa olikin kun ne oli niin likasia siita punasesta hiekasta ja sateesta... Kuitenkin, lahettiin aika nopeesti aamupalan jalkeen ajamaan koska meilla oli pitka matka eessa. Ajettiin tona paivana lahemmas 12 tuntia mutta se meni kylla tosi nopeesti nukkuessa ja muitten kanssa jutellessa ja taidettiin me yks elokuvakin kattoa. Ajettiin myos Northern Territorysta South Australiaan tona paivana ja otettiin kuvia niitten rajalla jalat puoliks kummallakin osavaltiolla hahah. Cooper Pedyyn ajaessa se meita jahdannu sade paatti taas alkaa ja sinne saapuessa kaikki tietkin tulvi ja vetta tuli vaan enemman ja enemman. Cooper Pedyssa sataa vuoden aikana noin kolmen paivan ajan ja tottakai meian siella ollessa sita sadetta tuli kuulemma melkein koko vuoden eesta... kuinka onnekkaita me oltiinkaan. Eniveis Cooper Pedy on tosi tunnettu sen opaalikaivoksista ja niin pahasta kuumuudesta etta melkein kaikki talot ja rakennukset siella on rakennettu maan alle. Mekin nukuttiin se yo maan alla ja kaytiin kiertamassa sen vieressa olevalla opaalikaivoksella. Meian oli aluks tarkotus olla tuolla Cooper Pedyssa kaks paivaa mutta ton sateen takia hypattiin yks paiva valista ja saatiin viettaa se sit Adelaidessa etta en valita! Leiriruoan sijasta mentiin kanssa tuolla pizzeriaan syomaan nomnomnom niin hyvaa.

DAY 8 COOPER PEDY TO GLADSTONE

Cooper Pedysta lahettiin aamulla ajamaan etelaan Gladstonea kohti.  Saatiin taas ajaa aika pitka matka mutta mun unenlahjoilla nukuin suurimman osan siita. Gladstonessa yovyttiin ”vainotussa” vankilassa Gladstone Gaolissa. Sinne saapuessa kaikki oli oikeesti jopa vahan kauhuissaan mukaan lukien mina, koska oltiin koko matka sinne kerrotty toisillemme tarinoita tosta vankilasta. Mutta sitten illallisen jalkeen kun kaks tatia sielta vankilasta piti meille kierroksen siella niin kaikkien pelko muuttu lahinna vaan nauruks koska ei niita pystyny ottamaan yhtaan tosissaan. Ne kerto meille kaikkia tarinoita niista huoneista ja miten ne ”kuulee” niita kuolleita vankeja mutta niitten koko olemus oli niin ylinayteltya etta ei kukaan enaa ees uskonu etta siella ois oikeesti ollu mitaan. Ja se viela etta ne oli laittanu ihme halloween kauhukraasaa joihinkin niista huonesta sai meiat lahinna saalimaan niita kun pelkaamaan haha. Isaac, pervo aboriginaalivanki, tuli meille kaikille kanssa tutuks ja ton yon jalkeen kaikilla oli oikeus kosketella kaikkia koska ”se oli Isaac” haha.

DAY 9 GLADSTONE TO ADELAIDE

Gladstonesta Adelaideen oli aika tekematon paiva, ajettiin paljon ja saavuttiin iltapaivalla Adelaideen. Ja nahtiin IKEA matkalla!! Leiriydyttiin Adelaide Seashoren lahella olevaan caravanparkkiin joka oli ihan mielettoman mukava ja siisti! Eka yo jouduttiin nukkumaan viela kerran teltoissa koska meian bussikuski ei saanu meille varattua muita paikkoja niin lyhyella ajalla mutta ei kylla haitannu, tuolla oli paljon kivempi ilma ja saatiin jopa siivottua meian teltat samalla. Adelaidessa oli kylla tosi kylma, varsinki yolla. Mentiin iltapaivasta pienen porukan kanssa kavelemaan siina vieressa olevalle rannalle ja keraamaan ihan mielettoman kauniita simpukoita. Nahtiin jopa auringonlasku sinne mereen (taalla Cairnsissa nakee vaan auringon nousun) ja kaveltiin sit takasin leiriin syomaan. Tona iltana me paadyttiin pelailemaan kaikenlaisia peleja mm. koalaa eli hypittiin toisten syliin/selkaan/minne ikina pystykaan ja kuka avaa nopeiten toisen rintsikat haha. Oli yks mukavimmista illoista koko safarin aikana ja kaikilla oli hauskaa yhessa (yleensa oltiin aina kolmessa eri porukassa). Tuun muistamaan ton ikuisesti.

DAY 10 ADELAIDE

Herattiin aamulla aika aikasin, siivottiin teltat ja syotiin aamupala. Yheksan jalkeen lahettiin kaikki bussilla keskustaan.  Keskustassa jakauduttiin pieniin porukoihin (meian porukka oli kylla siltikin liian iso, about 10 ihmista) ja lahettiin kiertelemaan ja seikkailemaan eri teille. Meian porukka meni heti ihan keskustaan ja paadyttiin shoppailemaan haha. Koko paiva kierrettiin oikeestaan vaan kauppoja lapi ja shoppailtiin. Kaytiin food courtilla syomassa ja tan jalkeen kierrettiin muutamissa puistoissa ja mentiin Adelaiden yliopistolle istumaan ja oottelemaan kun yhen brasilialaisen tyton kaveri oli tulossa keskustaan tapaamaan sita. Tan jalkeen mentiin viela vahaks aikaa keskustaan ja kierreltiin vahan ja lopulta jakauduttiin kahtia ja me istuttiin vaan hetki siella keskustassa ja mentiin sitten stadionia kohti koska kaikki muut kuulemma oli siella kattomassa footya. Ite en jaksanu menna sinne stadionille asti niin jain istumaan sinne puistoon hetkeks ja unelmoimaan hehe ja sit meian olikin jo aika palata takasin bussille ja miittasin sinne mennessa muutaman muun meian porukasta ja kaveltiin bussille. Meian piti olla tasan kello nelja oottamassa bussipysakilla mut meian bussikuski saapu lopulta vasta vartin yli... good job. Illasta mentiin muutaman muun tyton kanssa meian leirinpaikan lahella olevaan kahvilaan juomaan kuumaa kaakaota ja kattomaan kun auringonlaskua mereen. Yo paastiin nukkumaan semmosiin huoneisiin siella leiripaikalla ja se sanky oli tosi muksa.

DAY 11 ADELAIDE TO NARACOORTE

Paastiin taas ajamaan monta tuntia Naracoorteen mennessa ja matkalla ei oikeestaan tapahtunu muuta kun etta loydettiin akinda (semmonen iso siilin tyyppinen) tien vieresta! Tui kun se oli sopo.  Naracoortessa yovyttiin aluks tosi mukavan nakosella huoneistoalueella mutta yon tullessa huomattiin ne miljoonat mustat madot joita oli joka paikassa meian huoneesta aina suihkuun ja vessan lattiaan asti.... Koitettiin lakasta suurin osa niista pois meian huoneesta mutta silti seuraavana aamuna niita loyty joittenkin matkalaukuista ja tavaroista... Anyways, tona iltana me mentiin laheisille luolille tutustumaan lepakoihin (taalla Cairnsissa asuessa ne alkaa tuntua kylla aika tavallisilta) ja illan pimetessa mentiin kattomaan kun ne tuli luolista ulos saalistamaan. Meian tour guide oli kylla niin tylsa etta kukaan ei oikein jaksanu keskittya ja keskityttiin lahinna toisiimme... Mentiin viela myohemmin kavelemaan yhteen isompaan luolaan joka oli tosi kaunis ja sielta naky tahdet ja kaikki.

DAY 12 NARACOORTE TO WARRNAMBOOL

Kaikki oli tosi onnessaan kun paastiin niista madoista vihdoin eroon ja ajamaan taas. Tona paivana meian ei tarvinnu ajaa kovin kauaa, ehka 5-6 tuntia. Warrnambooliin saavuttiin aikasin iltapaivasta ja saatiin reilu tunti aikaa seikkailla sen pienessa keskustassa. Syotiin jaateloo ja jossain vaiheessa ma ja mun italialainen kaveri eksyttiin porukasta joten paatettiin menna meian omia reitteja ja loydettiin kaikenlaisia sopoja pikkuputiikkeja.  Sitten takasin bussille ja ajettiin meian hostelliin jossa oli Suomen lippu olohuoneen katossa!!! How awesome!  Tykkasin tosta hostellista ihan alyna, varsinkin ne sangyt siella oli jotain taivaallista. Meita oli 16 tyttoa samassa huoneessa joten voitte vaan kuvitella kuinka sotkusta siella lopulta oli haha. Syotiin illallinen tosi aikasin ja sit illasta mentiin kattomaan sellanen valoshow jostain uponneesta laivasta (tosi tunnettu taalla). Se oli tosi mielenkiintonen ja oli kiva tietaa enemman siita laivasta mutta se valoshow ei ollu kylla yhtaan niin hyva kun mita me nahtiin Singaporessa. Mutta se koko paikka oli rakennettu tosi vanhanaikasen Englannin ja Australian nakoseks joka oli tosi awesome. Takasin hostellissa istuttiin loppuilta kirjottelemassa paivakirjoja ja muistokirjeita muille. Ja loysin mun hair dye disaster sielunsiskon hahaha.

xoxo Sara

! JATKUU !