FITZROY ISLAND.

Viime sunnuntaina mentiin host perheen kanssa Fitzroy Islandille paivaks nauttimaan auringosta ja lammosta. Fitzroy Island on oikeesti kun paratiisi, aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja vesi oli kirkkaan turkoosia. Lahettiin aamulla yheksan aikoihin ja tultiin takasin iltapaivalla viiden jalkeen ja veneella meno sinne kesti noin 40 minuuttia. Yleensa kun mun hostit on sinne menny ni ne on saanu kayttaa siella olevan hotellin allasta ja kaikkii palveluita ilmaseks mutta talla kertaa siella ovella oliki sen hotellin tyontekija haatamassa kaikki meian veneessa olleet muualle. Mutta ei se meita estany, mentiin hetkeks muualle ja sit tullessa takas etittiin toinen sisaankaynti ja mentiin altaille makoilee eika kukaan tullu haataa meita sielta koko paivana. Makoiltiin siella muutama tunti aurinkoo ottaen (ja mun host vanhemmat poltti ittensa kun ne ei kayttany aurinkorasvaa toisin ku mina ja mun sisko haha) ja lahettiin sitten syomaan viereiseen ravintolaan. Ja join mun ensimmaisen siiderin kaheksantoistavuotiaana hahaha. Istuttiin siella ravintolassa ikuisuus ihaillen sita merta siina vieressa ja nauttien lammosta ja varjosta. Kahen aikoihin sneakkailtiin sisaan elokuvateatteriin vahaks aikaa ja sielta lahettiin kattomaan kilpikonnien recovery centeria. Tui ne oli oli niin sopoja lutusia. Loppupaivaks mentiin takasin altaille ottamaan aurinkoa ja uimaan ja saatiin jopa ilmaset coctailit. Koko paivan oli ihan unelma saa ja niin rauhallista ja taydellista. Ihan kun oisin ollu taas lomalla eika tuntunu yhtaan et seuraavana paivana oli taas koulua. Paratiisi.

IF I ONLY COULD LIVE IN THIS MOMENT FOREVER.

Hei pitkasta aikaa ajattelin tulla kirjottamaan vahan tarkemmin mun elamasta. En tajua yhtaan mihin taa kaikki aika on oikein sujahtanu. Tuntuu vaan etta oon koko ajan menossa ja viikko viikon peraan on menny ihan huomaamatta. Voin niin samaistua niihin vaihtareihin jotka sanoo etta se toka puolisko menee paljon paremmin, ihan hujauksessa ja ei haluis sen ikina loppuvan. Oon naitten viikkojen aikana ollu tosi kiireinen niin kun sanoin ja tosi monet taallakin ihmettelee kuinka 'suosisttu' oon nykyaan. Aikaa ei oo millaan kaikelle mita haluisin teha ja silti on ihan liikaa kaikkee mita on vaan pakko teha.

Talla hetkella istun study-tunnilla ja historian ja uskonnon liian isojen assignmenttien sijaan ma kirjotan teille koska en vaan jaksa keskittya noihin talla hetkella. Kay vahan saaliks naita aussioppilaita kun naa joutuu ja on joutunu tekemaan naita ihan alyna ja voin vaan kiittaa Suomen koulutusjarjestelmaa siita etta meita ei oo ikina pakotettu tekee tammosta maaraa ’tutkielmia’. Just tan takia en oikeestaan malta ees oottaa et paasen taas takas suomalaiseen lukioon ja siihen vapauteen mita taalla katolisessa koulussa ei oo muilla kun ehka rehtorilla...

Enaa reilu 3 kuukautta siihen etta oon takasin Suomessa. Se tuntuu niin absurdilta, eihan taa vuosi nain nopeesti voi olla ohi. Vastahan ma nyt oon saanu rakennettua itellleni elaman tanne. Vasta nyt ma tunnen itteni osaks tata yhteisoa ja voin olla taysin oma itteni ilman sita huolta etta naa ei seuraavana paivana ookkaan mun tukena. Vasta nyt ma tunnen itteni australialaituneeks. Oon omannu itelleni niin monia australialaisia tapoja ja jopa mun kaverit huomauttelee valilla kuinka australialainen nykyaan oon. Ihan hyva kylla koska tatahan varten ma tanne tulin, avartamaan mun maailmankatsomusta ja oppimaan uutta.

Tuntuu kans tosi oudolta kun tan viikon lauantaina yks mun laheisimmista vaihtarikavereista lahtee kotiin. Me tavattiin kun ma olin ollu taalla vasta kuukauden ja silla hetkella tuntu et seuraavat seitteman kuukautta menis ihan hirveen hitaasti ja meilla ois aikaa teha vaikka mita. Nyt niita kuukausia ei enaa oo ja paiviakin vaan muutama... Perjantaina meen sen luokse vikaa kertaa yoks ja lauantaina lentokentalle saattaan. Saa naha kuinka paljon tulee itkettya...

Kaks viikkoa siihen etta safari alkaa. Sekin tuntuu niin oudolta kun sita oon odottanu ehka eniten tan vuoden aikana. Nyt taas tuntuu etta en haluiskaan lahtee, koska meian lomat osuu just niille viikoille kun oon reissussa. Multa jaa niin paljon kokematta taalla Cairnsissa kun kaverit on buukannu lomat ihan tayteen kaikkee. Mutta toisaalta safari antaa varmasti paljon paljon enemman. Ehka mua pelottaa lahtee sikskin etta en tiia mika mua oottaa kun taas taalla kotona kaikki on niin tuttua ja turvallista. Pitaa taas paastaa irti ja lahtee silmat sidottuna kokeilemaan mita edessa oottaa.

En ees muista mista oisin viimeks kirjottanu tarkemmin muuten kun kuvia nayttamalla mutta koitan summata tahan kaikkee mahollista mita viela muistan viime viikoista ja milta musta on tuntunu. Jotenki halusin vaan tulla tekemaan enemman tunnepitosen postauksen koska tuntuu etta tuun liian nopeesti unohtaan kuinka onnelliselta musta on tuntunu viime aikoina. Kaikki sujuu niin hyvin ja ainoot vaikeudet mun elamassa tuntuu pyorivan koulutoiden ymparilla mutta ehka tassaki asiassa mun sisainen perfektionisti vaikuttaa vahan liikaa (muuten tata kirjottaessa haluun vaan mainita kuinka paljon enemman aikaa tarviin pelkkien sanojen pohtimiseen kun oon unohtanu jo liian paljon suomen sanoja....)

Anyways, naitten kuukausien yks kohokohdista oli meian year 12 leiri. En voi ees sanoin kuvailla kuinka rakastetuks ma tunsin itteni kun niin monet ihmiset tuli kertoon kuinka paljon ne tulee kaipaamaan mua ja toivoo etta ma voisin jaada tanne asumaan. Ja sitten meian kiusaamiskeskustelu-osiossa muitten itkiessa ’anteeksantoa’ niitten ’vihollisilta’ (...) ma itkin kun vihdoin tajusin etta mun aika taalla alkaa olla ohi ja ihan kohta mun pitaa jattaa naa kaikki ihmiset joista on tullu mulle kun toinen perhe toisella puolella maailmaa. Ei sita tunnetta oikein voi kuvailla, ehka eniten voisin kutsua sita epatoivoks kun ei tiia kuinka monia naista rakkaista enaa ikina tulee tapaamaa. Tuolla leirilla meilla oli monta muutakin osiota mitka iski muhun niin paljon. Muutenkin tosi monet opettajat tuli lopussa sanomaan kuinka paljon tiiviimmaks meian koko vuosiluokka ton leirin aikana tuli. Rakkautta ilmassa ja kaikki toistensa tukena.

Muuten kouluun liittyen ei oo tapahtunu paljoa muuta kun ihan hirveesti koulutoita. Year 12 on niin taynna suorituspaineita etta itekki stressaan luultavasti vahan liiankin paljon kaikesta vaikka tan vuoden piti olla vaan chill gap year. Toisaalta oon myos omaksunu naitten australialaisen slack-elamantyylin ja valilla en tee yhtaan mitaan vaikka pitais. Tulee oleen outoo palata Suomeen.

Oon tosi kiitollinen siita kuin moni ihminen taalla on ottanu mut osaks niitten elamaa ja kaveriporukkaa. Oon ollu niin monilla synttaripartyilla etta en voi uskoo kuinka paljon ihania kavereita ma oon taalta saanu. Ja jos ei joku vieta synttareita ni sit oon aina menossa, ilman etta mun taytyy olla se joka kysyy ihmisia oleen mun kanssa. Oon kirjaimellisesti osa naitten porukkaa ja niista tuntuu luontevalta kysyy mua kaikkialle, ihan niinku oisin aina ollu taalla. Voin olla jopa naitten kans kahestaan ilman etta tulee sellasia epamukavia hiljasia hetkia. Aina on jotain kerrottavaa tai pohdittavaa tai sit vaan pelleilya ja hauskan pitoa. Enaa mulla ei oo sellasta epavarmutta etta ehka ihmiset ei haluiskaan naha mua tai viettaa aikaa mun kanssa. Ihmiset oikeesti valittaa musta. Niin kiitollinen.

Niin kiitollinen kaikesta mita mulla on taalla. En voi ees kuvitella missa ma oisin nyt jos en ois ikina lahteny kokeilemaan vuotta kaukana kaikesta tutusta. Niin kiitollinen.

xoxo Sara

YOU'RE MUCH MORE INTERESTING.

Tallanen ihanuus meian asuu parvekkeella... Noita oli itseasias kaks mutta se toinen katos jonnekkin yhtakkii ni epailtii etta joku lintu tuli ja nappas sen. Mut naa on ihan mielettoman isoja ja karmeita, onneks ne ei kuulemma liiku paljoo vaikka taa on kylla nyt alottanu liikkumaa paljon enemma... Ja tas kuvas taa on viela pieni se on kasvanu tosta aika paljo....

taa on about mun kaden kokonen...

Tein sushii (parikin kertaa jo hehe) mun hosteille. Rakastan tata perhetta niin paljon! Ja me syodaan aina ihan alyhyvaa ruokaa nomnom. 

Sain suklaata ystavanpaivana <3 yleensa meidan koulus jaetaan ruusuja ja kaikki antaa ruusui ihastuksillee/kavereillee/kumppaneilleen mut ma sain ruusujen sijasta suklaata enka kylla paa pahakseni :D

Tsekatkaa toi tien nimi :D jaksaa naurattaa mua aina kun kavelen ohi haha

Yayoi kysy mua malliks sen kuvis tyohon ni ma sit menin sen luo pari viikkoo sitten perjantaina kuvattavaks. Oli hauskaa ja saatiin hyvii kuvii, rakastan tata ihanusta! Tulee ihan hirmu ikava kun se lahtee muutaman viikon paasta ;(

Kavin lenkilla pari viikkoo sitten ja tas on meidan kotikatu... Ei ollu kiva juosta ylos ei. Viela rankempaa toi on kylla kavella haha et voitte vaan kuvitella kuinka paljon oon taalla kierrelly ja lenkkeilly :D

Mentii kattoo roller derbya pari viikkoo sit kans. En ollu ikina kunnolla ees kuullu tasta tai nahny missaa mut oli ihan mielenkiintosta. Tossa siis vahaukeiset naiset tonii toisiaa samalla ku ne rullaluistelee tommosta ympyraa :D

Otin vihdoin kuvan meian rotarikokouksesta

Mun edellinen hostaiti piti puhetta just tolla kerralla tuitui

Saatiin meidan seniorpaidat vihdoin mut nyt on ollu vaikka mita kiistoja oppilaitten ja opettajien valilla noista ku saadaa pitaa niita vaan keskiviikkosin...

Kun oltii menos meian year 12 retreatille ni yhen jatkan oli ihan pakko paasta heittaa vetta ni sinne se sit juoksi pellolle ku pysahyttii tietyomaan kohalla hetkeks :D 

Sol!! Rereatilla meian piti maalata toisten kasvoihin symboleita jotka kertoo meista jotain. En kylla enaa muista mita noi tarkottaa mut hauskaa oli! Ja tas nakyy kans meian toista seniorpaitaa mut tykkaan enemma siita pitkahihasesta.

Loysin meian kissan (Toulouse) mun sangylta makaamasta yks ilta XD mun huonees oli ihan pimeeta ni sit ku  laitoin valot paalle ni huomaan vaa tan tos missa ma yleensa nukun haha. Tui lutusta, noitten takii niiskuttelen taal mut ei niille voi olla vihasii ku ne on nii sopoi :D

Ostin mekon yks paiva ja tas nakyy kans mun ja Karlan (hostsisko) kylpparia. 

Tooga partyt viime viikonloppuna!! Oli niin hauskaa et ei mitaan rajaa! Rakastan mun kavereita taalla.

Tas yhteiskuvaa mut siina ei oo kylla kaikki ku osa tuli vasta myohemmi mut sit alko olla jo liian pimeeta ottaa kuvia :D parhaat bileet ikina!

Kavin kavelylla viime viikonoloppuna 

Juhlittiin Nikkin synttareita koulussa :D Huomatkaa tuolla ovella noi jatkat, ne koitti varmaa 10 minuuttia paasta sisaa haha

Zoe <3

Sol <3

Nikki <3

Krasja <3

Kaikki :D mun ryhti on ihan sikahuono...

Toulouse on tan viikon aikana tappanu ja syony nelja lintuu... ma en vielakaa tajuu mite se on mahollista ku naa kissat ei oo ees paljoo ulkona muutaku meian parvekkeella... :O

Viime perjantaina prac art tunnilla! Se meno siel on aina jotain nii hauskaa et en kesta! :D (Emmy ja  Nikki)

Taivas perjantai-iltana ku olin menossa niltaan, so prettyyy

Ja nillassa meille oli puhumassa joku vanhempi nainen siita miten olla nainen ja kuinka meian pitaa kunnioittaa ja arvostaa itteemme naisina :D

Eilen olin pelaamassa paintballia Zoen synttareilla ja sain osuman mun reiteen... se on paljon pahempi luonnossa kun tassa mut ei sattunu paljoo yhtaa haha. Mut en tajuu ku aluks toi oli vaa semmone sentti kertaa sentti mustelma ja nyt se on tyylii 6cm kertaa 6cm :D Ainaki tuli pelattua kunnolla

Eilen esplanadella ennen kun mentiin elokuviin, rakastan noita valoja <3

Taa oli meian naapurin pihassa tanaa aamulla :D naa on kuulemma vaarallisii ja raapii sut verille jos meet liian lahelle haha :D ja taa yksilo oli kuulemma viel tosi pieni et yleensa ne on ainaki kolme kertaa isompii...

Paljon paljon ja liian paljon on taas tapahtunu...Tassa paarpiirteittain kuvina mita kaikkee oon tehny mut on niin paljon kaikkee mita en ees muista. Mun elama on taalla nykyaan vaan niin ihanaa ja kiireista et en kerkee ees ajatella blogin paivittamista. Koulussa on ihan alyna hommia ja tunnen hyvin kuinka iso taakka nailla mun kavereilla on niitten vikana vuonna, voi sita stressin maaraa.... Mutta eikohan taa tasta, ja jo parin kolmen viikon paasta meilla alkaa safari!! Ja sen takia mun ja Oliverin ei valttamatta tarvii teha meian kokeita!! So happyy! Oon niin innoissani mut samalla myos pelottaa, koska ton safarin jalkeen mulla on enaa vaan pari kuukautta aikaa taalla. Aika menee ihan liian nopeesti :(

xoxo Sara