Tää ei tunnu todelta. En mä voi oikeesti olla lähössä HUOMENNA?! Mihin ne kaikki päivät katos. Minne meni viime syksy kun mä vasta unelmoin tästä. Minne meni se mielettömän pitkän tuntunen, ikuinen odotus joka kuitenki meni niin nopeesti että hyvä kun huomas. Mä muistan niin hyvin sen kun Jennan kanssa istuttiin aina hypyillä kahvilla vaan unelmoimassa miten joskus päästään kokee muu maailma, päästäis vihdoin ulkomaille ja vuodeks pois, mietittiin miten se vois olla mahollista ja toivottiin parasta. Sitten mä pääsin läpi rotareiden haastatteluista ja Jennakin löysi mahollisia tuttavia joiden kanssa asua ja jopa koulun jota käydä. Sitten mä sain tietää Australian ja kaikki muuttu aina vaan todellisemmaks. Nyt kun eilen nähtiin taas pitkästä aikaa ja vikaa kertaa ennen mun lähtöö, nii en vaa voi uskoo et me molemmat tehtiin se. Me oltiin suunniteltu tätä niin pienistä asti.
Multa on tosi monta kertaa kysytty, mitä teen tän vuoden jälkeen ja mikä on mun seuraava unelma. Oon vaan tähdänny tähän nii lujaa etten oo kerinny aatella mitään muuta. Siks tulevaisuus tuntuu jotenki arvaamattomalta. En yhtään tiiä mitä haluun tulevaisuudelta enkä sitä mitä teen tän jälkeen. Enkä varsinkaan sitä mikä mun seuraava unelma on. Lukion suoritan tietysti loppuun mut sen jälkeen kaikki on avointa. Ehkä lähen Mongoliaan vaeltaan tai sit en, sen näkee sitten. Nyt keskitän kaiken mun innon jännityksen ja energian tähän vuoteen enkä mihinkään muuhun.
Tänään kohti Helsinkiä ja huomenna kello 5 aamulla oon jo lentokentällä todella hyvin nukutun yön jälkeen oottamassa muiden vaihtareiden kanssa lähtöä. Matkalaukku on pakattu jo eikä se paina kun 22.5 kiloo ja maksimipaino on sen 23 kiloo. Saatiin itseasiassa erityislupa 30kilon laukkuihin kahelta ekalta lennolta mutta koska mun Australian sisänen lento on vaan ton 23 nii en voi muuta enää ottaa. Ehkä mä kuitenkin pärjään.
Ens kerralla kun kirjotan oon luultavasti jo tuolla maailman toisella puolella. Niin epätodellista.
xoxo Sara
(ENGLISH!)
This doesn't feel real. I can't be really leaving TOMORROW?! Where all those days went. Where went last autumn when I just dreamed about this. Where went the longest waiting ever. I remember really well when Jenna and I used to go to have some coffee and we just talked and talked about leaving someday. And now we are both actually going! Yesterday we saw each other for the last time before my leave and I just can't believe we both did it. The thing we had planned since we were so young.
I've been asked for so many times now, that what I want to do after this year, what will be my next dream. I've just wanted to exchange so badly that I haven't even thought anything else. That's why the future seems so unexpected. I don't know what I want from the future or what I want to do after my year. And I really don't know what my next dream will be. Of course I'll finish high school but after that everything is still open. Maybe I go to Mongolia to do some hiking or maybe not, I will decide it later. Now I'm going to focus all my energy to this year and nothing else.
Today we will go to Helsinki and tomorrow at 5 o'clock I'm already at the airport waiting our depart with other exchange students. I'm sure we have all slept really well... My luggage weights 22.5 kilos and the limit is 23 :D Just under haha but I'll be alright.
Next time I'll write to you guys it will be from the other side of the world. So unreal.
xoxo Sara
